Alun perin Wall Street Journalissa julkaistussa ja tänään 17.4. Helsingin Sanomissa referoidussa artikkelissa ihmetellään, miten perinteiset yhdysvaltalaiset yritykset kuten Ford toimivat yhtäkkiä ketterästi. Kuten WSJ:n artikkelissa todetaan, vapauttaa yhteinen päämäärä merkittävästi voimaa ja energiaa tavoitteelliseen tekemiseen. Ilman yhteistä missiota resursseja hukkuu byrokratiaan. Muutos on nähdäksemme seurausta siirtymisestä missiolähtöiseen innovointiin.
Koronapandemia on silmänräpäyksessä auttanut löytämään yhteisen päämäärän, joka tunnistetaan ja jaetaan peräti globaalilla tasolla. Kriisiolosuhteissa jahkailu vähenee ja tarve löytää ratkaisuja korostuu eikä ratkaisuihin päästä riittävän nopeasti perinteisellä tavalla kehittäen. Perinteisessä kehittämisessä korostuu enemmän mm. riskien analysointi, joka on toki aina tärkeää, mutta kriisin oloissa itsessään epävarmaa.
Kun kädessä on vasara, kaikki asiat näyttävät nauloilta
Perinteinen kehittäminen lähestyy haasteita monesti työkalu edellä ja kvartaalikapitalismin pakkopaita päällä: kullakin yrityksellä ja organisaatiolla on omat resurssinsa, joilla valmistetaan tuotteita ja tuotetaan palveluita valituille markkinoille. Väheksymättä tällaisen kehittämisen arvoa ja tarvetta, se ei ole sopivin lähestymistapa suuriin systeemisiin haasteisiin, joita hyvinvointiongelmat edustavat. Kysymystä ”teemmekö asioita oikein” parempi kysymys voisikin olla ”teemmekö oikeita asioita”?
Missiolähtöisellä innovoinnilla voidaan kriisiä helpottavien toimien ohella tarttua myös ”tavallisiin” yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten kroonisten sairauksien ehkäisyyn, yksinäisyyden vähentämiseen ja mielenterveysongelmiin.
Esimerkiksi kriisin kärjistämät kuntatalouden kestävyyshaasteet sekä hyvinvointiongelmat eivät ole suoraviivaisesti ratkaistavissa, vaan ratkaisujen löytäminen vaatii rohkeutta ajatella asioita uudelleen. Tärkeitä asioita huomioitavaksi on yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin roolien määrittäminen sekä yhteisen päämäärän eteen työskentelevien toimijoiden itseohjautuvuuden salliminen. Sen sijaan että ennalta määritellään miten asiat tehdään, kannattaa fokus siirtää tuloksiin ja siihen miten tuloksiin päästään. Missiolähtöinen innovointi lisää ketteryyttä ja mahdollistaa vääriksi osoittautuneiden työkalujen heittämisen roskiin kesken matkaa.
Kehittämiseen tarvitaan hybridimallia ja visionääristä otetta
Koronapandemia on tehnyt näkyväksi monien prosessien kankeuden. Nykyisten mallien kehittämisen lisäksi olisi samanaikaisesti kyettävä radikaalistikin haastamaan vanhoja ajatuksia: käsillä olevan kriisin voi hyödyntää jättämällä luovalle tuholle tilaa. Tämä on toki tehtävä hallitusti, jotta inhimillinen kärsimys ei lisäänny. Sekä asteittaista kehittämistä että radikaalia ajattelua tarvitaan, jotta selviydytään koronan aiheuttamasta talous- ja hyvinvointikriisistä.
Markkinamekanismi on tehokkain tapa kilpailukykyisimpien ratkaisujen synnyttämiseksi. Ratkaisujen kehittämisen jättäminen markkinoiden tehtäväksi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että julkisen sektorin roolin tulisi olla jollain tavalla vähäinen: itse asiassa täysin päinvastoin. Vain julkinen sektori voi toimia yhteiskunnallisen uudistumisen ja kansallisen tason kriisijohtamisen orkestraattorina. Orkestraattorina valtion tehtäviin kuuluu ennakointi ja sellaisen tilannekuvan muodostaminen, joka huomioi myös haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien tarpeet.
Yhteiskunnan tehtäviin kuuluu myös rakentaa ”siltoja”, jotka mahdollistavat hallitun siirtymisen ensin kriisioloihin ja aikanaan johonkin aivan uuteen. Mistä nämä sillat sitten löytyvät ja kuinka esimerkiksi kunta voi ottaa askeleita kohti missiolähtöistä innovointia? Keinoja on monia. Yksi esimerkki on vaikuttavuusperusteinen hankinta, jonka avulla voidaan rakentaa yhteisiä tavoitteita kohti kulkevia kumppanuuksia yli sektorirajojen. Lisäksi allianssimallin kaltaiset yhteistyömuodot lisäävät ketteryyttä ja luovat puitteita hyötyjen ja riskien jakamiselle.
Me Gesund Partnersilla panostamme vahvassa nousussa olevaan vaikuttavuusinvestoimiseen, eli malliin, jossa julkinen sektori tekee yksityisten rahoittajien kanssa tulosperusteisen rahoitussopimuksen valitun haasteen ratkaisemiseksi. Koronakriisin runteleman julkistalouden ja kansanterveyden kannalta on keskeistä, että yksityisrahoitteiset vaikuttavuusinvestoinnit mahdollistavat etupainotteiset investoinnit hyvinvointiin.
Missiolähtöisen innovoinnin etenemiselle ei ole teknisiä esteitä, ja tarve sille on kasvava. Nyt on kyse rohkeudesta ja johtajuudesta. Ominaisuuksista, joita kaivataan nyt enemmän kuin koskaan.
Ville Koiste, Anssi Rantala ja Paavo Perttula