Millaisia ovat asumisen palvelut, jotka tukevat nuorten itsenäistymistä ja arjen hyvinvointia myös tulevaisuudessa? Tätä lähdimme selvittämään tulevaisuustyöskentelyllä yhdessä Nuorisoasuntoliitto NAL:n kanssa. Projektin ytimessä oli osallistavan ennakointiprosessin muotoilu sekä sidosryhmien yhteisen, jaetun tulevaisuuskuvan fasilitoitu muodostaminen. Kirkkaan ja jaetun tulevaisuuskuvan tarve korostuu monimutkaisten haasteiden ratkaisemisessa.

Maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan ennen. Nuorten lähtökohdat itsenäiselle asumiselle ovat yksilöllisiä: toiset pärjäävät heti omillaan, kun taas toiset tarvitsevat enemmän tietoa ja tukea esimerkiksi asumisneuvonnan muodossa. Toiset hyötyvät palveluiden digitalisaatiosta, mutta toiset jäävät kokonaan niiden ulkopuolelle.

Tulevaisuuden kestävät palvelut ja reilut valinnat edellyttävät, että riittävän monella on mahdollisuus osallistua ennakointityöhön. Projektin tavoitteena oli visioida ja kirkastaa nuorten asumisen tulevaisuuden palveluita sekä luoda osallistava ja ketterästi toistettava tulevaisuustyön prosessi NAL:n käyttöön. Tavoitteena oli kytkeä ennakointi tiiviisti NAL:in yleiseen verkosto- ja sidosryhmätyöhön sekä palvelukehitykseen, mikä vahvistaa myös toiminnan vaikuttavuutta.

Tulevaisuuteen liittyy aina epävarmuutta – ennakointi ei ole ennustamista

Tulevaisuustyöskentelyn aikahorisontti oli 10 vuotta – hyppäsimme siis rohkeasti vuoteen 2031. Neljä kuukautta kestänyt tulevaisuustyöskentely koostui kaikille avoimesta verkkokyselystä ja edustuksellisesta verkkokyselystä sekä sidosryhmien kanssa toteutetusta verkkotyöskentelyosuudesta ja kahdesta virtuaalityöpajasta. Työskentelyyn osallistui siten monipuolinen joukko erilaisia toimijoita aina nuorista järjestöasiantuntijoihin.

Nuorten asuminen on ilmiö, johon nivoutuu monia yhteiskunnallisia tasoja sekä monenlaisia toimijoita. Tulevaisuustyöskentely edellyttääkin systeemistä tarkastelua eli näkyvän toiminnan analysoimisen lisäksi myös esimerkiksi kulttuurin ja yhteiskunnan rakenteiden ja toimijoiden kannustimien riittävän syvällistä ymmärrystä.

Vaikka tulevaisuutta ei voi ennustaa, toimintaympäristön muutoksia voi ennakoida – kiitos näkyvien ja kuuluvien sekä hiljaisten signaalien. Parhaimmillaan ennakointi laajan toimintakentän jatkuvaa tunnustelua ja merkityksellisten signaalien tunnistamista oman toiminnan kehittämisessä. Toimintaympäristön ja yhteiskunnan eri osa-alueisiin vaikuttavia muutoksia voi haarukoida esimerkiksi PESTEL-viitekehyksen avulla (PESTEL muodostuu termeistä: Political, Economical, Social, Technological, Environmental ja Legal, joihin voidaan lisätään vielä kolmas E, Ethical). Olennaista on tehdä tätä tunnustelutyötä laaja-alaisesti vuorovaikutuksessa eri toimijoiden kanssa, riittävän rikkaan ja monimuotoisen signaalipohjan varmistamiseksi.

”Tulevaisuustyöskentely auttoi meitä tunnistamaan, miten eri yhteiskunnalliset muutokset ja trendit vaikuttavat juuri nuorten asumiseen, arkeen ja sitä kautta NAL:n toimintaan. Keskeistä oli monipuolisen osallistujajoukon innostuminen ja osallistuminen, jotta saimme riittävästi erilaisia ja uusia näkökulmia nuorten tulevaisuuden tarpeista sekä toiveista asumiseen liittyen. Opimme projektissa ennakointityön käytännön toteutuksesta ja miten voimme tuoda ennakoinnin osaksi meidän arkeamme. Saimme uusia ideoita ja konkreettisia välineitä palveluiden kehittämiseen sekä verkostoyhteistyöhömme jatkossa.” – Samuli Liuskari, NAL:n verkostoasiantuntija.

Yhteisen ymmärryksen muodostuminen edellyttää fasilitoitua prosessia

Systeemisten haasteiden keskiössä on aina jokin tietty rajattu ilmiö sekä tarkemmin katsottuna ihmisen kokemus ja tarve. Tämä luo toimijoille yhteisen ankkurin ongelmien ratkaisemiseen.

Ilmiön ytimessä on ihminen ja hänen tarpeensa. Siksi NAL:n kanssa toteutetussa projektissa loimme nuorten ja muiden verkkokyselyyn vastanneiden näkemysten pohjalta tulevaisuuden tarvelähtöisiä arkkityyppejä. Arkkityypit eli skenaariot tulevaisuuden nuorista ja heidän asumiseensa liittyvistä tarpeista toimivat pohjana ratkaisujen ideoinnille.

Tunnistettujen tarpeiden täyttämiseksi kartoitimme niin palveluissa kuin yhteiskunnassa laajemminkin tarvittavia muutoksia. Tämän kautta tunnistimme keskeisimpiä muutoksentekijöitä eli niitä kumppaneita, joita tunnistetun tarpeen täyttämiseksi ja yhteiskunnallisen muutoksen mahdollistamiseksi tarvitaan. Esille nousi hyvin monenlaisia toimijoita, aina kaavoittavasta kunnasta elämänhallinnan tukea tarjoaviin järjestöihin ja muun muassa pelejä kehittäviin yrityksiin.

Myös arvonluonnin ymmärtäminen on olennaista ennakointityössä. Parhaimmillaan haasteen ratkaisemiseen liittyvän jaetun arvon kirkastaminen luo motiivin erilaisille systeemin toimijoille tulla mukaan kehittämään ratkaisuja tavoitellun tulevaisuuden saavuttamisseksi. Näin kollektiivisesti ponnistaen tulevaisuuteen voidaan myös aktiivisesti vaikuttaa ja välttää ”ajopuuksi” ajautuminen.

Ennakointi kuuluu kaikille

Tulevaisuustyöskentely on parhaimmillaan jatkuva ja osallistava prosessi, joka auttaa muodostamaan organisaatiorajat ylittävän jaetun tulevaisuuskuvan. Kyse on tulevaisuuden ennustamisen sijaan erilaisten mahdollisten tulevaisuuksien eli skenaarioiden hahmottamisesta ja niihin varautumisesta. ’Mitä jos’ -maailmat auttavat huomioimaan todennäköisiä kehityskulkuja, mutta myös varautumaan odottamattomiin muutoksiin – kunhan tulevaisuustyössä sallitaan riittävän korkealentoinenkin ”jossittelu”.

Kuten yhdessä NAL:n kanssa kehittämämme osallistava ennakointiprosessi osoitti, tulevaisuustyö voi olla avointa, ketterää, kiinnostavaa ja osallistujien ajattelua avartavaa. Mikä tärkeintä, jaettu merkitys ja ymmärrys syntyy vain vuorovaikutuksessa. Kun eri näkemyksiä saadaan ennakointiprosessissa mahdollisimman hyvin kuuluviin, voidaan tavoiteltavaan tulevaisuuteen myös sitouttaa mahdollisimman laaja toimijoiden joukko. Vain siten voimme vauhdittaa muutosta, johon ei mikään toimija pystyisi yksinään.

Fanny Vakkila ja Heta Siranko
Gesund Partners

Kuva: Unsplash.com