Hyvinvointialueiden resurssiviisas kehittäminen edellyttää portfolioajattelua 
Gesund Partners logo

Hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa ja nyt fokus on vahvasti toiminnan käynnistymiseen liittyvissä kysymyksissä. Kehittämiseen liittyen esitettyjä kysymyksiä ovat: milloin uudistamiseen keskittyviä panostuksia tulisi tai voisi lisätä sekä kuinka paljon sekä millaiseen tekemiseen? Tässä blogissa Gesund Partnersin Ville Koiste esittelee portfolioajatteluun pohjautuvaa kehittämisen mallia keinona varmistaa hyvinvointialueiden resurssiviisaat kehityspanokset. 

”All in black?” – elinkaari- ja portfolioajattelulla resurssiviisaampia kehityspanoksia 

Esimerkiksi rakennusalalta ja infrahakkeista tuttu elinkaarimalli istuu myös hyvinvointialueiden kehittämistoiminnan suunnitteluun varsin hyvin. Nyt ja tässä hyvinvointialueiden varsinainen kehittäminen on yleisesti rajallista, tekemisen painottuessa vielä toiminnan yhdenmukaistamiseen ja ’ylösajoon’. Ontuvana analogiana kehittämistoimintaa voisi verrata tiehen, jota vielä rakennetaan ja perustaa vasta luodaan. Kun tämä ”tie” on valmis, siirrytään jatkuvaan ylläpitoon ja myös uudistamiseen – samoin kuin uusia liittymiä luodaan tai tiepäällysteitä päivitetään materiaalien kehittyessä. Tämä kuvaa sitä, miten kehittämistä katsotaan elinkaarihengessä ja tulevaisuusinvestointeja rationaalisesti optimoiden. 

Vaikka näin talvella asfaltti ei ole polttavan kuumaa, niin hyvinvointialueiden osaajilla on täysi höyry päällä. Hyvinvointialueet ovat ponnistaneet itsensä pystyyn ilman suurempia töyssyjä. Tästä on sadellut kiitoksia laajalti eri sidosryhmiltä.  

On kuitenkin selvää, että vaikka nyt fokus on ”kivenheiton päässä” olevissa asioissa, tulee hiljalleen katsetta nostaa ainakin hetkittäin hitusen kauemmaksikin tulevaisuuteen – muuten voimme askeltaa ojasta allikkoon. Mutta samaan hengenvetoon on todettava, että horisonttia ei ole varaa ihmetellä tarpeettoman kauan, sillä silloinkin voi epähuomiossa kompastua polulla olevaan juurakkoon. Oleellisinta on varmistaa toiminnan turvaava, kestävä tasapaino näiden kahden kehittämistä koskevan tarkastelukulman välillä – pitkän ja lyhyen aikavälin.  

Kehittämistoiminnan johtaminen portfoliologiikalla  

Kokonaisuutta ohjaava hyvinvointialueen strategia antaa raamit toiminnan lisäksi myös kehittämistyölle. Parhaimmillaanhan kehittäminen on integroitunut osa kaikkea toimintaa ja jopa itseohjautuvaa, asiakkaita ja potilaita lähellä tapahtuvaa jatkuvaa tekemistä.  

Mutta mikä oleellista, kehittämisen kokonaiskuvasta vastaavilla yksiköillä ja asiantuntijoilla on merkittävä palvelurooli. Tuo rooli liittyy yhteisen kokonaiskuvan pitämiseen kirkkaana ja mahdollistavaan, hajautuneesti tapahtuvan kehittämisen ohjaamiseen kohti hyvinvointialuetasoisia päämääriä. Mahdollistava ohjaus tarkoittaa esimerkiksi kehittämisen menetelmien tarjoamista, dialogin käymistä, tiedon tuottamista ja vaikkapa eri palvelurajoja ylittäviin asiakaspolkuihin liittyvän yhteiskehittämisen fasilitointia.  

Kehittämisessä portfolioajattelu ja -strategia liittyy suunniteltuun tasapainoon uudistavien ja asteittain kehittävien hankkeiden välillä. Riskejä välttelevillä aloilla ja julkisissa palveluissa riskipitoisempien esimerkiksi uuden teknologian kokeilujen osuus kehittämistoiminnasta on usein melko vähäistä. Sen sijaan asteittaiseen kehittämiseen panostetaan enemmän – tästä esimerkki on mm. lean-ajattelun soveltaminen prosessikehityksessä.  

Onko liiallinen riskien välttely lopulta se kaikista suurin riski? 

On tärkeää muistaa, että liiallinen painotus asteittaiseen kehittämiseen on myös merkittävä riski organisaation kannalta. Kehittämisportfolion tulee sisältää riittävästi toimintaa uudistavia aloitteita, jotta organisaation relevanssi muuttuvassa toimintaympäristössä varmistuu. Pahimmillaan liiallinen painotus asteittaiseen kehittämiseen voi johtaa ”tarpeettomaksi muuttuneen toiminnan tarpeettomaan kehittämiseen” eli innovoidaan innovoinnin, ei arvonluonnin vuoksi. Se on resurssien hukkaamista. Jatkuessaan tuollainen tilanne johtaisi kehittämistyön arvostuksen upottavaan kierteeseen. 

Hyvinvointialueiden tulisi laatia kehittämiseen portfolionäkymä sekä kytkeä se elinkaarisuunnitelmaan eli miten kehittämispanostusten allokaatio asteittaisen kehityksen sekä esimerkiksi radikaalimman innovoinnin välillä ennakoidaan kehittyvän ajan myötä. Kyseessä on toki jatkuvasti päivitettävä, elävä suunnitelma. Tämä on tärkeää myös organisaation tehokkuuden kannalta, sillä riittävän selkeät raamit mahdollistavat toiminnan tehokkuutta lisäävän itseohjautuvuuden. Mitä paremmin kehittämisen portfolio ja sen painotukset nyt sekä tulevaisuudessa kyetään viestimään ja visualisoimaan koko organisaatiolle, sitä paremmin eri yksiköihin ja palveluihin hajautunut kehittäminen etenee yhteisten suuntaviivojen mukaisesti ja samassa ’rytmissä’.  

Rytmi ei ole lainkaan vähäpätöinen seikka kehittämisessä. Vaikka itse olen innovaatiotoiminnan ja kehittämistyön järkkymätön puolestapuhuja, kehittämisen vaikuttavuuden kannalta yksi melko tyypillinen perisynti on liiallinen ja erityisesti suunnittelematon ’etukeno’. Tällöin kehittämisen resursseja on suunnattu esimerkiksi radikaalin teknologian pilotointiin ilman selkeää arvonluontitavoitetta (”kuka hyötyy ja miten”) saati valmiutta käyttöönottoon tai sen kriteereihin (”mitä seuraavaksi ja millä ehdoin”). Täysin eri asia on puolestaan tietoiset loikat tuntemattomaan ja puhtaammin oppimistarkoituksessa tehdyt, innovatiivisen ratkaisun täsmäkokeilut.  

Katse palloon ja pallo maaliin 

Jos voisin esittää toiveen hyvinvointialueille, niin se on kurinalaiseen ja tavoitteelliseen kehittämistyöhön keskittyminen. Toisin sanoen arvonluonnin pistäminen vahvasti keskiöön, mikä ei missään nimessä tarkoita kunnianhimotonta tai pelkästään asteittaista kehittämistä. Mutta erityisesti nyt hyvinvointialueiden aloittaessa kaikilla kehittämistä tekevillä - myös meillä konsulteilla ja hyvinvointialueen kumppaneilla - on suuri vastuu kehittämis- ja innovaatiotoiminnan arvostuksen ylläpitämisestä. Käytetään tilanneälyä ja pysytään pragmaattisina, mutta intohimoisesti parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta rakentavina. 

Se on selvää, että meillä ei ole varaa inflatoida kehittämistyötä terminä tai tekemisenä eikä sitä kukaan varmasti tahdokaan. Siksi uusien hyvinvointialueiden on kehittämiskaasua painaessaan varmistettava arvonluonti niin sisäisille kuin ulkoisille sidosryhmille ja etenkin asukkaille. Kunhan askellus on päämäärätietoista, kehittämistyön startti voi ja kannattaneekin olla hillitty – edessä kun ei ole satasen aidat, vaan pikemminkin maraton. Siinä lajissa, jos jossain menestyy omia resurssejaan viisaasti jakamalla. 

-Ville 

Ps. Jos kehittämiseen liittyvät sisällöt ja -ajatukset kiinnostavat, niin suosittelen tilaamaan parin kuukauden välein ilmestyvän uutiskirjeemme - seuraava versio ilmestyy nimittäin ihan pian, helmikuun alussa. 

Kuva: Unsplash.com