Eräs merkittävä uudistus on saanut edetä suurilta otsikoilta piilossa, kun sote-uudistus ja hyvinvointialueet ovat vieneet palstatilan. Vauhdilla etenevän TE-palveluita koskevan uudistuksen tavoitteena on edistää työntekijöiden työllistymistä ja lisätä työ- ja elinkeinopalvelujen tuottavuutta, saatavuutta, vaikuttavuutta ja monipuolisuutta. Uudistuksella kuntien vastuu työllisyyspalveluissa vahvistuu, millä pyritään tuomaan palvelut mahdollisimman lähelle ihmistä. Blogissaan Ville Koiste pohtii, miksi uudistus on erittäin relevantti niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin hyvinvoinnin näkökulmasta.

Työllisyydellä turvaa niin yksilön kuin yhteiskunnankin hyvinvoinnille

Meille gesundilaisille sydämen asioina olevat hyvinvointi ja terveys eivät ole sektori- tai hallinnonalaa koskeva kysymys. Koska työllä ja toimeentulolla on suuri merkitys meidän kaikkien hyvinvoinnille, olemme seuranneet myös TE-palveluita koskevan uudistuksen etenemistä mielenkiinnolla – vaikka projektimme usein sote-sektorille osuvatkin. Meistä monen muunkin sote-alan kehittäjän kannattaa tutustua aiheeseen, jos asia ei aiemmin ole tullut tutuksi.

TE-palveluiden uudistuksen merkityksellisyys sote-toimijoille ja varsinkin hyvinvointialueille riippuu toiminnan orientaatiosta: kärjistetysti keskitytäänkö palveluiden vai ”hyvinvoinnin tuottamiseen”? Mikäli palveluita järjestäessä pyrkimys on varmistaa vaikuttavuutta, tulee rajallisilla resursseilla toimivien hyvinvointialueiden tarttua verkostomaisen ja tavoitteellisen yhteistyön mahdollisuuksiin. Kunnilla on jo nyt tärkeä rooli etenkin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä (HYTE) ja työllisyyspalveluiden myötä yhteistyön relevanssi kasvaa vain entisestään.

Siltoja siiloihin?

Vedän hiukan mutkia suoriksi, mutta oman ymmärrykseni mukaan moni paljon sote-palveluita käyttävä on myös vaikeasti työllistettävien henkilöiden joukossa. Yhteiskunnallisesti katsoen, heissä on siten paljon vaikuttavuuspotentiaalia – piilevää tuottavuus- ja esimerkiksi yhteisöllisen aktiivisuuden potentiaalia. Ja mikä tärkeintä, ihmisten itsensä kannalta voimme nähdä paljon menetettyä elämän- ja arjen laatua. Kyse on pärjäämisestä.

Sote-linssein katsottuna voimme lähestyä palveluiden järjestämistä edellä mainituille ihmisille erilaisia reunaehtoja hyödyntäen. Tavallaan loogisinta ja toki realistisinta on ottaa lain määrittelemä vastuu ja keskittyä sen toteuttamiseen. Mutta tällöin hihat kääritään valitettavan herkästi alas, kun hallinnollinen raja lähestyy. On niin monia esteitä, joita on vaikea ratkaista. Tyypillisesti nämä liittyvät resursseihin eli ”kuka maksaa viulut, jos me liikaa murehdimme hyvinvointialueella työllisyysasioita” tai esimerkiksi tiedon liikkumiseen, koska “emme me voi tai saa tietää, mikä ihmisen työllisyys-/terveystilanne on”.

Nämä töyssyt eivät ole yksittäiselle asiantuntijalle tai edes hyvinvointialueelle yksinkertaisia ylittää, sen ymmärtävät kaikki. Siksi ratkaisuja kaipaava katseeni kurkkii myös tulevan hallituksen suuntaan.

Yhteiset asiakkaat peräänkuuluttavat ekosysteemiajattelua ja tavoitteellisia kumppanuuksia

Hallinnonrajat ylittävän integraation ja niin sanotusti ilmiö- tai ihmislähtöisen ajattelun potentiaali huomioiden, olemmeko me kuitenkaan yhteiskuntana yrittäneet ratkoa näitä haasteita riittävän sitkeästi ja päämäärätietoisesti? Nyt jos koskaan kaivataan sitä kuuluisaa sisua, sillä kun on riittävästi tahtoa niin kyllä ne keinotkin löytyvät. Esimerkiksi tällaisiin yleiseen pärjäämiseen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen keskittyviin integraatiokokeiluihin tulisi nyt jos koskaan systemaattisesti panostaa – tarvittaessa vaikka vaikuttavuusinvestointeja tai tulosperusteisia, sektorirajat ylittäviä kumppanuuksia hyödyntäen. On opittava loikkimaan yli hallinnonrajojen resurssiviisaalla tavalla ja se onnistuu vain kokeilemalla sekä toimivia käytäntöjä käyttöön skaalaamalla.

Yhteiskuntamme kestävyys edellyttää uusia ratkaisuja ja tarkemmin hallinnon- sekä sektorirajat ylittäviä kumppanuuksia. Prosessien tai vaikkapa julkisten hankintojen tehostaminen sekä asiakasvuorovaikutuksen siirtäminen etäkanaviin on kiistatta tärkeää ja jatkuvaa kehittämistyötä. Mutta asteittainen parantaminen ei yksin riitä ratkaisuksi yhteiskuntamme kohtaamien haasteiden mittaluokassa (ilmastonmuutos mukaan lukien).

Siilomaisesti toimien voimme epähuomiossa upottaa resurssit ”ylihyvin toimiviin osaprosesseihin”, joiden vaikuttavuus murenee ihmisten hallinnonrajoja tottelemattomassa arjessa. Nyt on aika nähdä metsä puilta ja luoda mahdollistavia rakenteita ihmisten pärjäämistä tukeville palveluille sekä tavoitteellisille kumppanuuksille!

Ville

Ps. jos blogin aihe kiinnostaa, tilaathan GP:n uutiskirjeen joka ilmestyy heti pääsiäisen jälkeen. Seuraavan uutiskirjeen teemana on nimenomaan työ ja toimeentulo hyvinvoinnin varmistajina.