Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen eli HYTE on jokaisen aloittaneen hyvinvointialueen agendalla. Jo vuosia Suomessa ja ympäri maailmaa on puhuttu tarpeesta siirtää painopistettä sairaudenhoidosta terveyden edistämiseen ja vahvistaa ennakoivaa otetta reaktiivisen sijaan. Resurssinäkökulmastakin tarve on ilmeinen, mutta systeemisen muutoksen kitka ja psykologiset tekijät ovat vielä toistaiseksi olleet resurssiviisautta vahvempia. Blogissaan Heidi Annala pohtii, voisiko planetaarisen terveyden konsepti vauhdittaa ennaltaehkäiseviä toimia?

Ihmisen ja planeetan hyvinvointi kulkevat käsi kädessä

Ennaltaehkäisy on monin tavoin yllättävän tuttua ja yksinkertaista – edistetään elämäntapoihin liittyvien suositusten toteutumista ihmisten arjessa. Toisaalta on mahdollista kehittää myös uusia, innovatiivisia tapoja edistää kansanterveyttä ja ehkäistä sairauksien puhkeamista: esimerkiksi me Gesund Partnersilla työstämme tällä hetkellä yhdessä Kuopio Healthin ja Itä-Suomen yliopiston kanssa Pohjois-Savoon tulosperusteista muistisairauksien preventiomallia, jossa terveyden edistäminen rahoitetaan vaikuttavuusinvestoinnilla ja dementiariskin pudotessa hyötyvät niin yksilöt kuin heidän tulevasta hoidostaan säästävä hyvinvointialue ja ennaltaehkäisyn rahoittaneet sijoittajat.

Vaikuttavuusinvestoinnit ovat esimerkki uudesta rahoitusmallista, joka voi parhaimmillaan mahdollistaa ennaltaehkäisevien toimien toteuttamista yhteiskunnan resurssiniukkuuden keskellä. Ennaltaehkäisyn vauhdittamiseksi on tärkeää tunnistaa toiminnan arvo jopa ihmisten hyvinvointia laajemmin. Kyse on nimittäin myös ilmastoteosta. Siksi uskon, että  planetaarisen terveyden konsepti voi tuoda HYTE:en ja ennaltaehkäisyyn uutta terää. Ennaltaehkäisy on nimittäin vaikuttavinta ilmastotyötä, jota terveydenhuoltoala voi tehdä.

Terveydenhuollon hiilijalanjälki on ilmailualaakin suurempi

Suomalaisen terveydenhuollon hiilijalanjälki vastaa n. 5% koko maan päästöistä. Emme voi suoraan sanoa alan olevan vastuussa 5%:sta Suomen päästöistä, sillä valtioiden ja toimialojen päästöt lasketaan hieman eri tavoin (valtioille niiden rajojen sisällä syntyneet päästöt, kaikille muille entiteeteille niiden toiminnan seurauksena ympäri maailmaa syntyneet päästöt). Ero on olennainen, sillä n. 50% terveydenhuollon päästöistä syntyy hankintojen kautta Suomen rajojen ulkopuolella. Määrällisesti terveydenhuollon päästöt vertautuvat paljon puhuttuun elintarvikesektoriin, ja ylittävät esimerkiksi ilmailualan.

Tarve keventää hiilitaakkaa on siis ilmeinen.

Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että mitä rajumpi interventio (esim. leikkaus, laitoshoito), sitä enemmän kuluu myös energiaa, vettä ja tarvikkeita. Estämällä kroonisten sairauksien puhkeamista ja edistämällä terveellisiä elämäntapoja, kestävä terveydenhuoltoala voi vähentää niiden potilaiden määrää, jotka tarvitsevat sairaalahoitoa. Tämä puolestaan voi merkittävästi pienentää terveydenhuollon hiilijalanjälkeä kasvattaen samanaikaisesti inhimillistä hyvinvointia.

Juuri nyt, kaikesta huolimatta. Tai juuri siksi.

Harva väittäisi vuonna 2023, että ilmastotyön on oltava hyvinvointialueiden päällimmäinen prioriteetti. En ole kuitenkaan kuullut myöskään väitettävän, ettei toimialan tarvitsisi huomioida ilmastonmuutosta tai luontokatoa lainkaan. Ehkä pikemminkin päinvastoin: sote-alan yhteiskunnallinen rooli huomioiden sekään ei voi jättäytyä vastuullisuustyön sivustaseuraajaksi.  Mutta niin kauan kun päivänpolttavampiakin haasteita – kuten osaajapulan kaltaisia ilmiöitä – on käsillä, planeetaarisen terveyden on haastavaa raivata itselleen tilaa päätöksenteosta.

Nyt hyvinvointialueiden asettuessa aloilleen on kuitenkin juuri oikea hetki hakea win-win-ratkaisuja planetaarisen terveydenkin näkökulmasta. Tarvitaan varmasti myös luovuutta ensiaskeleiden toteuttamiseksi. Esimerkiksi aiemmin mainittujen ennakointiperustaisten vaikuttavuusinvestointien sekä tulosperusteisten yhteistyömallien avulla voisi yhdistää planeetan ja väestön hyvinvointitavoitteita uudenlaisiksi kumppanuuksiksi. Näin tukisimme strategisesti valituilla toimenpiteillä ihmisten ja ympäristömme hyvinvointia samanaikaisesti. Kuten THL ja Kelakin tuoreessa hyvinvointikatsauksessaan kannustavat, nyt on aika laajentaa kansanterveystyön näkökulmaa kohti planetaarisen terveyden konseptia.

Voisi siis sanoa, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kestävää kehitystä parhaimmillaan: ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kannattavaa. Planetaarisen terveyden interventiot keskittyvät tavallisesti muun luonnon tilan edistämiseen, jotta myös ihmiset voisivat paremmin. Tiivis kytkös mahdollistaa kuitenkin vaikuttamisen myös toiseen suuntaan – edistämällä inhimillistä hyvinvointia annamme muullekin luonnolle enemmän tilaa hengittää.

Heidi Annala