Diakonissalaitos ja Gesund Partners ovat aloittaneet yhteistyön, joka keskittyy sosiaalisten innovaatioiden ja niiden käyttöönoton vauhdittamiseen. Tässä blogissa Gesund Partnersin Ville Koiste avaa ajatuksiaan liittyen sosiaalisten innovaatioiden ajankohtaisuuteen sekä tarjoaa konkreettisia keinoja, joilla yhteiskunta voisi tarttua niissä piilevään potentiaaliin.

Mikä ihmeen sosiaalinen innovaatio?

Sosiaalinen innovaatio on uusi tuote, palvelu, organisaatio- tai esimerkiksi liiketoimintamalli, jolla ratkotaan sosiaalisia tai ympäristöongelmia aiempaa tuloksellisemmin. Verrattuna perinteisiin tuoteinnovaatioihin, sosiaaliset innovaatiot edellyttävät tiivistä ja yhteiskunnan tarpeista kumpuavaa yhteistyötä eri sektoreilta tulevien toimijoiden kesken.

Sosiaaliset haasteet kuten syrjäytyminen tai pitkäaikaistyöttömyys ovat yhteiskunnalle miljardikysymyksiä. Silti niin Suomessa kuin maailmalla sosiaalisten innovaatioiden kohtaamana haasteena on i) hankevaiheen jälkeisen eli skaalaamiseen kohdennetun rahoituksen vähäisyys sekä ii) markkinan olemattomuus eli ostajien puute.

Hallinnonrajoja ylittävien innovaatioiden on nykyisellään vaikeampi löytää rahoitusta kuin ”suoraviivaisempien” ratkaisujen eli esimerkiksi yksittäisiä prosesseja tehostavien tuoteideoiden. Tämä johtuu pitkälti markkinoiden valmiudesta ja selkeästä haasteen omistajasta eli ostajasta: suoraviivaisen, rajatun ongelman ratkaisevalle tuotteelle on helpompi löytää ostaja kuin esimerkiksi mielenterveyshaasteita, syrjäytymistä tai sydänsairauksia ehkäisevälle ekosysteemille, jonka tuottamat hyödyt sirpaloituvat yli hallinnon rajojen. Lisäksi sosiaalisia hyötyjen totetuminen vaatii vuosibudjetteja pidempiä tarkastelujänteitä.

Tarve on kirkas, markkinat ja rahoitus vain puuttuvat

Sosiaalisten innovaatioiden markkinoiden puute johtaa monenlaisiin ongelmiin. Toisaalta sekä yksityinen että julkinen innovaatiorahoitus ohjautuvat pitkälti asteittaisen kehittämisen tukemiseen tai radikaaleihin, teknologisiin innovaatioihin. Huolimatta teknologisen kehityksen huimasta vauhdista, monet yhteiskunnalliset haasteet ovat pikemminkin vain syventyneet. Se herättää kysymyksiä innovaatiorahoituksen ja -politiikan todellisesta vaikuttavuudesta koko yhteiskunnan (tai planeetan) tasolla.

Erityisesti julkisen innovaatiorahoituksen tulisi pohtia panosten kokonaisvaikuttavuutta, ajatellen yritysten luomien työpaikkojen sekä kansainvälisten investointien lisäksi innovaatioiden laajempia ulkoisvaikutuksia eli esimerkiksi ympäristöhaittoja tai vaikkapa väestötason hyvinvointivaikutuksia. Selvennykseksi todettakoon, että mielestäni myös nykyisenkaltaista teknologiakeskittynyttä innovaatiotoimintaa tarvitaan – kysymys ei siten ole ’joko tai’, vaan pikemminkin ’sekä että’ asetelmasta. Käytännössä tämä tarkoittaa vahvempaa TKI-toiminnan ohjausta kohti yhteiskunnalle relevantteja kysymyksiä.

Jotta julkista innovaatiorahoitusta voisi kanavoida nykyistä enemmän sosiaalisten haasteiden ratkaisemiseen, sosiaalisia innovaatioihin pyrkivää toimintaa tulee kuitenkin johtaa kurinalaisesti ja tavoitteellisesti. Ratkaisujen tulee olla myös taloudellisesti kestäviä eli ”siipien” on kannettava hankevaiheiden- ja rahoituksen jälkeenkin. Tämä on yksi kriittinen lisähuomiota kaipaavan alue, ainakin jos tarkastellaan sosiaalisiin innovaatioihin liittyvää yleistä keskustelua. Yhteiskunnan resurssiniukkuuden keskellä myös sosiaalisten innovaatioiden tuloksellisuuteen liittyvät odotukset ovat kiistatta kasvavia.

Sosiaalisten innovaatioiden markkinaa olisi tietoisesti luotava (tai pikemminkin avattava), jos emme halua tyytyä pelkkiin osaratkaisuihin. Miten pidemmän aikavälin hyötyjä tavoittelevaa johtamista voidaan sitten tukea, esimerkiksi vaikuttavuutta tavoittelevan ostajan näkökulmasta? Vaikutusketjujen kaltaisten suunnitelmien kautta voidaan luoda selkeä logiikka lyhyen tähtäimen panoksille sekä kärsivällisyyttä vaativan vaikuttavuuden ja sitä edeltävien tulosten ja vaikutusten seuraamiseksi. Systemaattisella ja tuloksiin tähtäävällä johtamisella luodaan puitteita kestävälle tavalle ohjata yhteiskunnankin resursseja sosiaalisten innovaatioiden edistämiseksi.

Ei julkinen, yksityinen tai kolmas sektori yksin – kaikki tarvitaan talkoisiin yhteisen asian edistämiseksi

Toimintaympäristössä havaittavat signaalit herättävät kuitenkin toivoa. Yhteiskunnan resurssien lisäksi myös yksityinen pääoma on herännyt sosiaalisten innovaatioiden tarpeeseen ja niiden tukemiseen. Erityisesti maailmalla on entistä enemmän yrittäjiä tai yrittäjyyttä suunnittelevia, joiden suurin motivaattori on ratkaista kiinnostavat yhteiskunnallisia ongelmia. On myös syntynyt pääomasijoittajien markkinaa ja rahastoja, jotka haluavat tukea sosiaalisten innovaatioiden synnyttämistä ja markkinoillepääsyä. Erityisen kiinnostava on kasvava vaikuttavuusinvestoimisen ja -sijoittamisen alue, jossa pääomat kytketään ennalta sovittuun yhteiskunnalliseen muutokseen.

Sosiaalisten innovaatioiden markkinalla järjestöt ovat keskeisiä toimijoita monenlaisissa rooleissa. Tärkeää on muun muassa yhteisöjen ja ihmisten arjen syvällinen tuntemus sekä vahva luottamuspääoma. Lisäksi järjestötaustaisilla yrityksillä on esimerkiksi yhteiskunnallisen hyödyn tavoittelu vahvasti niiden DNA:ssa.

Julkinen sektori on kiistatta keskeinen osapuoli sosiaalisissa innovaatioissa. Sen rooli voi olla hyvinkin monenlainen, aina käyttöönottajasta tai kehittämiskumppanista jopa ratkaisun kehittäjäksi. Julkisella sektorilla on kuitenkin yksi varsin kriittinen rooli ajatellen sosiaalisten innovaatioiden tulevaisuutta. Tämä on nimenomaan markkinan muokkaajan asema. Julkiset hankinnat ovat yksi keskeisin keino, jolla voisimme varmistaa kirkkaamman tulevaisuuden sosiaalisille innovaatioille ja sitä kautta yhteiskunnalle.

Suosituksemme toimenpiteistä, joilla voimme tukea sosiaalisten innovaatioiden elinkelpoisuutta

Haluan ehdottaa kolmea toimenpidettä, joiden avulla voisimme edistää kestäviä ratkaisuja yhteiskunnan hankalampiin sosiaalisiin ja ympäristön ongelmiin:

• Julkiset hankinnat ja kumppanuusajattelu ovat keskeisiä keinoja markkinoiden muokkaamiseksi vastuullisempaan suuntaan – tämä koskee myös hyvinvointialueita: Julkisissa hankinnoissa tulisi nykyistä useammin kuvata ”oletettujen ratkaisujen” sijaan hankinnan tavoite eli hankinnalla ratkaistava haaste ja toivottu lopputulos. Samalla tulisi pyrkiä sitomaan kannustimia vaikuttavuuteen. Kymmenien miljardien kokoluokan vuoksi julkisilla hankinnoilla voidaan luoda merkittävää painetta ja kannustimia yksityiselle ja kolmannelle sektorille kehittää tarvelähtöisiä ratkaisuja. Hankinnoilla ja jo kilpailutusten sisällöilläkin ohjataan suoraan julkisen sektorin ulkopuolisia panoksia esimerkiksi sosiaalisten innovaatioiden kehittämiseen. Siksi kilpailutuksilla ja niihin valituilla kriteereillä on väliä ja tämä ajassa kumuloituva, useista puroista muodostuva ulkoisvaikutus ei ole lainkaan pieni. Kumppanuudet eivät toki sovi kaikkiin tilanteisiin tai palveluihin ja tilaajan puolella tärkeää onkin tunnistaa, milloin strategisempi yhteistyö ulkoisten tahojen kanssa on tilaajan sekä yhteiskunnan kannalta tärkeää. Koska ”sitä saat mitä tilaat”, niin kumppanuusajattelu liittyy pyrkimykseen siirtyä kohti kokonaisvaltaisempia ratkaisuja sekä tavoitteellisia yhteistyön muotoja – siellä ja silloin, kun erilliset täsmäratkaisut eivät yksin ole riittäviä haasteen ratkaisemiseksi. Kumppanuuksilla, kuten muun muassa alliansseilla, voidaan rakentavasti ohjata markkinaa entistä vastuullisempaan ja vaikuttavampaan suuntaan. Jo nykyisellään on tunnistettu julkisten hankintojen rooli vihreän siirtymän varmistamisessa. Mielestäni sama tavoite tulisi asettaa hyvinvointihaasteiden ratkaisemiseen. Siksi esimerkiksi hyvinvointialueiden järjestämiskyvykkyyksien ja kumppanuusosaamisen vahvistaminen on erittäin ajankohtaista.

• Vaikuttavuusperusteiset hankinnat sekä tulosperusteinen rahoitus keinoiksi vauhdittaa uusien resurssien kanavoitumista sosiaalisiin innovaatiohin: Tarkoin mietittynä ja kohdennettuna sekä oikein hyödynnettynä voisivat tulosperusteiset, sektorirajat ylittävät kumppanuudet tuottaa uusia ratkaisuja moniin systeemisempää uudistumista vaativiin yhteiskunnan ongelmiin. Tulosperusteiset kumppanuudet ja tulosperusteisen toiminnan rahoittavat vaikuttavuusinvestoinnit siirtävät pääosan innovaatio- ja palveluriskistä pois julkiselta sektorilta. Tämä ei ole lainkaan vähäpätöinen asia yhteiskunnan resurssikurimuksessa ja samanaikaisessa tarpeessa uudistaa palveluita. Tavoiteltavien tulosten eli esimerkiksi kustannus- tai hyvinvointivaikutusten lisäksi tulosperusteiset mallit tuottavat nimittäin paljon tietoa sekä osaamista, joka on tilaajan eli julkisen sektorin oman toiminnan kehittämisen kannalta varsin arvokasta.

• Tarvitaan sosiaalisten innovaattoreiden ja rahoittajien yhteisö: Sosiaaliset innovaatiot kaipaavat intohimoista tekijäyhteisöä, joka muodostaa ”osiaan suuremman” kokonaisuuden. Koska kyse on sosiaalisista innovaatioista, yhteisö on varmasti koostumukseltaan melko erilainen kuin esimerkiksi Suomessa menestyksekkäät startup-yhteisöt ja -verkostot. Tarvitaan sektorirajat ylittävää ja tavoitteellista dialogia, jonka päämääränä tulisi olla hankkeiden sijaan skaalautuva, yhteiskunnallinen liiketoiminta ja kumppanuudet. Hyödynkin jakautuminen useille osapuolille (esim. hyvinvointikysymyksissä vaikkapa hyvinvointialueen, kuntien, Kelan ja työeläkeyhtiön kesken) peräänkuuluttaa tilaajapuolen yhteistyötä. Yhteiskunnallinen liiketoiminta olisi kuitenkin merkittävä voimavara ja kaivattu osa sosiaalisten sekä ympäristöhaasteiden ratkaisua – tätä korttia ei ole varaa jättää käyttämättä. Sosiaalisten innovaatioiden yhteisössä tulee välttää sektorisiiloja, koska sosiaalisten innovaatioiden menestysresepti rakentuu nimenomaan yhteistyön varaan eli haasteen omistajan (ratkaisujen tilaaja eli yleensä julkinen sektori) sekä ratkaisuja kehittävien ja kehitystyötä rahoittavien osapuolten (kaikki sektorit) tahojen välisiin kumppanuuksiin.

Blogissani esittämät ajatukset ovat omiani, mutta ne toimivat esimerkkinä mahdollisista aihepiireistä, joista toivomme tulevaisuudessa käytävän dialogia yhdessä laajan toimijajoukon kanssa. Kuten ingressissäkin todettiin, me Gesund Partnersilla olemmekin aloittaneet yhteistyön Diakonissalaitoksen kanssa liittyen sosiaalisten innovaatioiden edistämiseen. Toivon, että tämä yhteistyö on alkusysäys monille sosiaalisten innovaatioiden kipinöille sekä kipinöiden roihahdusta mahdollistaville kumppanuuksille.

Jos ja kun kiinnostus heräsi olla mukana vahvistamassa sosiaalisia innovaatiota kehittäviä ja käyttöönottavia kumppanuuksia, olethan yhteydessä vaikkapa allekirjoittaneeseen!

Mukavaa kesää kaikille toivottaen,

Ville